by Järvikylällä asuvan Juhalan perheen vapaa-ajan vie melko tarkkaan puuhailu koirien parissa. Perhe harrastaa koiravaljakolla ajamista ja rekikoirien kasvattamista. Rotuina ovat siperian- ja alaskanhuskyt. Maria Juhalan kiinnostus rekikoiriin ja valjakkoajeluun heräsi Kannuksen Eskolassa nähdyissä rekikoirakilpailuissa.
– Jostain syystä menin niitä katsomaan ja ihastuin näkemääni heti. Ajattelin, että tuosta voisi tulla harrastus myös minulle. Koirien into ennen lähtöä, kun ne kuopivat ja vinkuvat malttamattomina lähtömerkkiä odotellessa, tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.
– Minulla oli silloin belgianpaimenkoira, jonka kanssa harrastin koirahiihtoa. Tuolloin hankin myös ensimmäisen reen, mutta rekikoirana belgiapaimenkoira ei ollut kummoinen. Kun siitä aika jätti, olimme muutaman vuoden ilman koiraa. Sitten eräs kaveri tuli käymään kylässä ja kertoi hänellä olevan siperianhuskyn pentuja. Silloin isännän kanssa innostuttiin, että nyt on meidän aika hakea husky.
– Pentue oli naapuripitäjässä Nivalassa, mistä Myrsky-pennun haimme. Siitä meidän vetokoiraharrastus lähti käyntiin. Myrsky ei ole innokkain vetäjä, vaan istuu mielellään kyydissä.
– Siperianhusky on rotuna erittäin älykäs, eikä tee ”ilmaiseksi mitään”. Me olemme kasvattaneet kolmen pentueen verran alaskanhuskyjä rekikoiriksi. Alaskanhuskyjä meillä on tällä hetkellä 16 sekä yksi siperianhusky, Myrsky, Maria Juhala kertoo.
– Alaskanhusky on pelkästään rekikoira, eikä se ole minkään maan kennelliiton hyväksymä rotu. Se on pelkästään safareja ja rekikoirakilpailuja varten jalostettu. Semmoisena rotu halutaan pitääkin, ja että se säilyttää veto- ja juoksuintonsa. Niinpä ne voivat olla myös monen värisiä, korvat saattavat olla lerpallaan tai pystyssä ja häntä suora tai kippurassa.
– Alaskanhuskyn rodun taustalla on siperianhuskya, grönlanninkoiraa ja lintukoiria, esimerkiksi saksanseisojaa, settereitä ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Kuitenkin tämä koira on jalostettu hyvärakenteiseksi ja pitkää juoksua kestäväksi roduksi – maratoonariksi.
– Olemme kilpailleet koirillamme vasta keskipitkillä matkoilla, koska meillä on ollut koiria vielä vähänlaisesti. Keskipitkällä matkalla valjakot juoksevat noin 100 kilometriä. Valjakossa on silloin yleensä neljä koiraa. Sitten kun mennään Lappiin kilpailemaan, niin koiraluku kasvaa kuuteen koiraan. Matka ajetaan kahtena tai kolmena päivänä. Päivämatkaa ei tule hirveästi, mutta siellä maasto on paljon rankempaa kun ylitetään myös tuntureita.
– Alaskassa matkat ovat 250 kilometristä peräti 1400 kilometriin asti, mutta Suomessa pisimmät mat-kat ovat 500 kilometrin tienoilla ja niihin meilläkin on tarkoitus joskus osallistua. Sen tähden koiriakin on kasvatettu lisää, Maria Juhala pohtii.
Menestystäkin kilpailuista on tullut. SM-kisoista saavutuksena on kolme mitalisijaa: yksi hopea- ja kaksi pronssimitalia.
– Kokeilua ja opiskeluahan tämä on vielä ollut; miten koiria hoidetaan, ruokitaan, treenataan ja miten itse jaksaa. Minusta tuntuu, että koirat ovat nyt tosi hyvässä kunnossa ja menevät hyvin treeneissä.
– Tarkoitus olisi vielä tänä talvena kilpailla, jos niitä järjestetään. Luultavasti ainakin yksi kilpailu järjestetään, vaikka koronan takia niitä on jouduttu perumaan Maria Juhala tietää.
Kuva: Husky on myös hyvä kotikoira. Kuva: Oiva Kankaanpää.
