by – Kyllä me tätä on viime viikot tehty villasukat ja crocsit jalassa, verkkareissa, tunnustavat Sievin seurakunnan kanttori Päivi Aho, kirkkoherra Anita Leppälä ja seurakuntamestari Jukka-Pekka Haikola kuin yhdestä suusta. Meitä kaikkia naurattaa. Sunnuntaiaamuna sakastissa on leppoisa tunnelma, vaikka kuvausta varten on tänään pukeuduttu virallisemmin.
Alkamassa on tuttu, mutta toisaalta varsin erikoinen poikkeusajan tapahtuma – jumalanpalvelus tyhjässä kirkossa. Sain kuitenkin kutsun osallistua ja kertoa teille, miltä se tuntuu.
Sievin seurakunnan jumalanpalvelukset on kuultavissa nettiradion kautta, ja vaikka se on ollut käytäntö jo pitkään, on silti korona tuonut mukanaan oman lisänsä. On haastavaa, kun vuorovaikutus kuulijoihin puuttuu.
– Uskotko, jos kerron, että jännittää? Anita kysyy nauraen.
– Kun kirkossa on ihmisiä, unohtuu koko nettiradion olemassaolo. Nyt sitä kuitenkin ajattelee korostuneesti, ja varoo, ettei kovin kolistele tai niiskuta, hän jatkaa.
– Urut kuulostavat erilaiselta nettiradion kautta. Olen käyttänyt soundcheckiin varmaan kymmeniä tunteja, Päivi kertoo.
Vain Jukka-Pekkaa ei nettiradio hetkauta. Suntion työ ei oleellisesti muutu, tekniikasta huolehditaan ja kellot soivat kuten ennenkin. Toki virsiä ei tarvitse laittaa taululle seurakuntalaisia varten.
– No niin, nyt se on päällä, hän kuiskaa.
Tunnelma sähköistyy. Päivi kipaisee parvelle ja Anita alttarille. Jumalanpalvelus alkaa ja on jotenkin juhlavaa, kun ääni kaikuu tyhjässä kirkossa. Samanlaista, mutta kuitenkin erilaista kuin kirkossa yleensä, ihmiset puuttuvat. Virsikirjat seisovat hyllyissään ja ajan henkeen sopien käsidesiä on tarjolla siellä täällä kirkollisiin toimituksiin osallistuvia läheisiä varten. Penkit ovat tyhjiä, eikä kuulu edes sitä taustaääntä, pieniä kolahduksia ja kahinaa, joka hiljaa istuvasta ihmisrivistäkin yleensä kuuluu.
Viimeinen sointu, ja se on siinä. Nettistriimaus päättyy ja puheensorina alkaa. Samalla alkavat myös valmistelut seuraavaksi järjestettävää musiikkihetkeä varten, joka myös kuuluu nettiradion kautta. Tuntuu siltä, kuin arki olisi palannut.
