Pauliina Annala on pitkän linjan ammattilainen, jonka tallissa on aina ollut niin ratsuja kuin ravihevosiakin. Työtä tehdään sydämellä ja tärkeintä on eläinten hyvinvointi. Kuvassa myös Lasse Vähäkankaan omistama suomenhevosruuna Vaaran Epeli.

Talliyrittäjälle hevonen on työkaveri

Tallilla on täysi tohina päällä. Aidatulla kentällä poniratsastajat vaihtavat vuoroa, ruskeankirjava Centa-poni seisoo toinen ohja lähes maassa asti roikkuen ja odottaa kyytiläistään. Suut on naurussa ja kun ohjan nostamisesta ohjeistetaan, saavat tytöt nopeasti juonesta kiinni. Tunnin vaihtuessa vaihtuvat myös hevoset ja ratsastajat.
– Gale on i-ha-na, huokaa mustaa ponia taluttaessaan pieni ratsastaja, jonka suupielet on venyneet korviin asti ja silmät loistavat. Ja kyllähän se onkin, poniksi nätti kuin karamelli.


Pauliina Annalan talli sijaitsee Ylivieskassa, Niemelänkyläntien varressa. Sieviläissyntyinen Annala on toiminut hevosalan yrittäjänä jo yli kymmenen vuoden ajan. Talliyrittäjäksi ryhtyminen ei ollut Annalalle sattumaa, sillä hevosurheilu on muuttunut nuoruuden harrastuksesta ammatiksi jo kauan ennen yrittäjyyttä.
Alkuun pääpaino oli lähes pelkästään raviurheilussa, ja se oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi tallin sijainti lähellä ravirataa oli ratkaisevan hyvä. Lähellä oli kaikki tarvittavat palvelut, kuten klinikka ja oriasema, mikä säästi valtavasti aikaa erityisesti hevoskasvattajan arjesta.
Annalan tallista on lähtenyt maailmalle useita varsoja, niin omia kuin täyshoitolaisiakin. Varsoja tulee myös koulutettavaksi ja treenattavaksi.
Tallin pihapiirissä on nyt myös lähes muuttovalmis koti. Pitkän harkinnan jälkeen työmatka lyhenee alle sataan metriin. Arkea se toki helpottaa, sillä hevosten kanssa vierähtää päivä usein aamusta iltaan.

Ratsastustunteja on vuosien varrella kyselty tasaiseen tahtiin, joten mahdollisuuden tullessa tallin pihapiiriin tehtiin myös uusi ratsastuskenttä, ja talliin on kotiutunut tehtävään sopivia hevosia ja poneja liki kymmenkunta.
Omissa hevosissaan Annala on aina arvostanut monipuolisuutta. Aktiivisen raviuran aikanakin sopiva jumppa selästä käsin tukee lihashuoltoa, ja toisaalta esimerkiksi reen vetäminen on mitä parhainta voimaharjoittelua.
– Hyvä hevonen on fiksu ja terve, ja voi hyvin tehdä erilaisia asioita. Ravihevosellekin ratsastus on hyvää jumppaa ja vaihtelua arkeen, Annala pohtii ja jatkaa, että tuntiratsuina huippuunsa viritetyt kilpahevoset eivät kuitenkaan välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto. Hevoselta vaaditaan tasaista luonnetta ja kärsivällisyyttä. Pitää olla sopivan reipas, mutta ei kuitenkaan liian vauhdikas. Ja ehdottomasti hyväkäytöksinen. Hevosen ja käsittelijän hyvä suhde on tärkeä, ja sitä Annala opettaa myös tallilla pyöriville ratsastajille.
– Ei hevonen tee mitään, jos ei halua. Ei voi pakottaa – pitää neuvotella ja olla johdonmukainen, jämptikin, Annala kertoo.

Aino ja Sofia Väänänen poseeraavat Gale ja Centa -ponien kanssa.
Aino ja Sofia Väänänen poseeraavat Gale ja Centa -ponien kanssa.


Tallissa sieviläiset Aino ja Sofia Väänänen puuhaavat touhukkaina. Ratsastustunnin jälkeen varusteet huolehditaan siisteinä paikoilleen ja ponit harjataan. Ja vähän halitaan ja rapsutellaan, söpöjä kun ovat.
– En muista kauanko ollaan ratsastettu. Ennen käytiin Sievissä, mutta tallin lopetettua ollaan nyt käyty täällä, tytöt kertovat. Molempien mielestä ratsastus on hauskinta, mutta ponien hoitaminenkin on mukavaa.
Hoitotoimien päätteeksi vielä poseerataan, sitten on aika taluttaa ponit tarhaan.
– Heippa, ens kertaan, tytöt vielä huikkaavat kipaistessaan autoon.